Fraulein, saisimmeko lisää kaasua kiitos?

...On eräs lauseista, joka herätti suurta (häpeällistä) hilpeyttä viettäessämme loistoviikonloppua Akin ja Saaran kanssa. Perjantaina ohjelmassa oli Treptower Park venäläissotilasmuistomerkkeineen, käynti Reichstagissa ihailemassa näköalaa yli Berliinin sekä Kurfrsterdammin shoppailukadun katsastamista. Illalla myöhäinen pitkän pitkä illallinen, josta ei lihaa puuttunut. Jatkettiin yötä vielä läheisessä Fargossa varsin hilpeissä merkeissä. Paikan lähes ainoina asiakkaina kysyttiin tarjoilijalta milloin paikka sulkee. Tarjoilija hymyili ystävällisesti ja kertoi, että sitten kun asiakkaat lähtevät ja pyyhki samalla jo toiveikkaana lähipöytiä tyttöystävän odotellessa baaritiskillä työvuoron loppuista. Suuri virhe kertoa tämä seurueellemme, useamman kerran luvattiin, että ihan kohta lähdetään...Kotimatkakin kuitenkin koitti ja tarjoilijakin pääsi heilan kanssa toivottavasti vielä kotiin. Matkalla kuultiin kadulle musiikkia jostakin ja asiastahan piti ottaa selvää. Berliinissä on paljon klubeja, ja bileitä, jotka ovat piilossa kellareissa ja talojen sisäpihilla. Ehkä löydettäisiin jotain jännää! Hiipparoitiin sisälle erääseen taloon musiikin perässä ja päädyttiin talon vintille. Kyse oli kuitenkin enemmän kotibileistä vintillä kuin klubista. Mutta meidät toivotettiin tervetulleeksi ja päästiin jopa vähän tanssimaankin. Ihan hirveän pitkään ei viivytty, mutta hauskaa että tuli väijyttyä paikkaa!

Seuraavana aamuna nukuttiin pitkään ja aloitettiin iltapäivä syömällä suuren suuri brunssi Friedrichshainissa. Aika herkkua, graavilohta, parmankinkkua, törkeä määrä erilaisia juustoja, sämpylöitä, munia, pannukakkuja, vaahterasiirappia, hedelmiä, marjoja...hintaan olisi kuulunut myös kuohari, mutta me pädyttiin appelsiinimehulinjalle. Siihen nähden hinta ei kuitenkaan ollut paha, 9 euroa, vaikka aamiainen olikin varmasti keskimäärin kalliimmasta päästä. Alkoi jo hämärtää kun brunssi oli vihdoin syöty, ja suunnattiin hissukseen pyörimään Berliinin launtaimarkkinoille sekä pyörähdettiin katsomassa myös alkavaia joulumarkkinoita. Hiljalleen valuttiin pitkin Unter den Lindeniä katsomaan vielä juutalaisten muistomerkkiä. Tuli itse asiassa nähtyä paljon, vaikka tarkoitus oli vain mennä kävelylle.

Illalla herkuteltiin kiviuunipizzalla ja parilla coctaililla. Viihdytettiin itseämme mainioilla Döner-korteilla, joissa kisataan Berliinin Kebap-paikkojen ominaisuuksilla vanhojen autokorttien tapaan. Muut pelaajat pelissä voi piestä esimerkiksi Döner-kioskin lyhyellä etäisyydellä Istanbulin keskustaan (n. 1992,6 km) tai veljesten suurella lukumäärällä. Loistopeli, suuret kiitokset Katille ja Timolle korteista! Ollaan Antin kanssa kahdestaankin otettu erää :)

Niin, ja se "Fraulein, saisimmeko lisää kaasua kiitos" jouduttiin kysymään siinä kortinpeluun ja coctailien ohessa. Istuttiin nimittäin ulkona ja meidän pöydän kaasulämmittimestä loppui löpö. Berliinissä tämä kaasulämmitinkulttuuri kukoistaa ja kadut ovat edelleen täynnä terasseja. Hauskaahan se on, mutta täytyy kyllä sanoa, että ihan halpaa tai järkevää energian käyttöä se ei varmaankaan näillä lämpötiloilla enää ole.

Mentiin suht ajoissa nukkumaan, sillä Saaran ja Akin kone oli jo aamupäivästä. Nopea aamiainen ja hei heit. Oli ihan huippua että kävitte!

Oltiin illalla Antin kanssa vielä katsomassa uutta Bondia. Taattua tavaraa, tosin 45 minuuttia mainoksia sekä 10 minuutin tauko keskellä elokuvaa sai meidät vannomaan että tähän teatteriin ei toiste tulla. Mennään varmaan kuitenkin.

Aki otti paljon hienoja kuvia täältä ja laitan niitä tänne kun taloni vinksahtanut netti taas toimii. Kivaa kun saan kerrankin hyviä otoksia tänne, tuo oma digikameran käsittelytaitoni kun on edelleen vähän turhan ontuva.

Nyt tokavikaa Berliinin maanantaita touhuamaan hyvillä fiiliksillä mainion viikonlopun jälkeen! Gradua ja sellaista ohjelmassa.

Elina