Netti rikki, ahdistus!

Näin on päässyt käymään. Yhteyteni ulkomaailmaan on julmasti katkaistu eikä parannusta ole näkyvissä, sillä vika on ilmeisesti mun koneessa, ei talon netissä. Huomasin tuossa kädettömyyteni ilman nettiä, yksi osa gradua oli sähköpostissa, odottelen Sveitsin Oliverin ilmoittavan tänne tulostaan sähköpostissa, en tiedä ulkomaailmasta mitään ilman nettiä, sillä täällä ei lööpeissä juuri kerrota kuin Saksan Nykästen ja Fingerroosien toilailuista, vakavista sanomalehdista en ymmarra mitään. Kotiin ei voi soittaa Skypellä tai höpöttää messengerissä pitkin maailmaa levällään oleville ystäville. Niin, enkä voi kirjoittaa blogia...

Toisaalta tämä voi olla hyväkin. Viimeiset kaksi viikkoa täällä on tehokkaasti käytettävä kaikkeen muuhun kuin kotona ja koneella nyhjäämiseen. Gradu on käytännössä jo tavoitetilassa ja tarkoitus olisi haistella, josko täältä löytyisi hyviä lehtijuttuideoita. Ja nähtäväähän vielä riittää! Kreuzbergin kulttuuritehdas, Riston suosittelema krematorio, Marzhanin megabetonilähiö, holocaust-museo...Myös hyvä keikka, Charlottenburgin kuuluisa new jazz-klubi sekä kunnon konemusabileet on vielä bongaamatta. Eli eiköhän tässä hommaa riitä!

Antti varmaankin kertoo mulle uutiset ja enköhän mä nettiin pääse tarpeeksi Antin luona. Uskoa voimaa, kyllä tästä netittömyydestä selvitään! (Kuulostaako tämä hieman oudolta...?)

Ai niin, pakko vielä kertoa! Söin eilen ja tänään lounasta puistossa! Aurinko paistoi ja istuin nurmikolla graduprintin päällä. Mä olen varmaan vähän mielikuvituksettoman kuuloinen kun jaksan jauhaa tuosta säästä, mutta oikeasti, aurinko on aivan mieletön psyykenlääke!

No niin, nettikahvilaraportointi loppuu tähän.
Elina