Viimeinen ilta

Viimeistä viedään. Huomenna tähän aikaan olen jo Rajamäessä ja alkaa taas uusi aika. Tuntuu, että pitäisi kirjoittaa hienosti ja kokoavasti jotakin tai lisätä vaikkapa runo, kuten usein blogien viimeisillä sivuilla on.

Mutta homma on niin, että taidan olla vähän turhan kiireessä pakkammisen ja siivoamisen kanssa että saisin blogiin jotain huikaisevaa ja asiaankuuluvaa. Jokainen joka on nähnyt mun lähtevän ikinä minnekään tietää että homma on aina täyttä farssia. Palaan siis vielä kerran ennen kuin Keine Ahnung hiljenee.

Viikko on mennyt tosi hujahtamalla. Saateltiin Oliver junaan perjantaina vasta illalla ja oltiin Antin kanssa niin poikki, ettei saatu aikaiseksi kuin aikainen nukkumaanmeno. Todettiin, että tässä lähdön tekemisessä on kuitenkin sen verran hommaa, että turha yrittää mitään spektaakkelimaista viimeistä viikonloppua. Tultiin siihen tulokseen, että nämä kolme kuukautta on olleet niin upeita, että voidaan ihan rauhassa viettää viikonloppu pakaten ja siivoten. Panostettiin kyllä lauantain aamiaiseen (croissantteja, maitokahvia, rapusalaattia avocadossa, lohta, jugurttia, hedelmiä ja hunajaa, niin hyvää että melkein itkettää!) ja oltiin illalla pyörimässä tutuissa paikoissa.

Tänään sitten rahdattiin mun laukkuja Charlottenburgiin, joka on lähellä lentokenttää, syötiin brunssia Antin kämppisten kanssa ja nyt tulin vielä käymään kommuunikotiin laittamaan ruokaa mun kämppiksille. Hyvästelen ihmiset, huoneen ja Friedrichshainin.

Haikeaa.

Elina