Blog challenge about political beliefs

I received today a blog challenge from Helena to answer some questions about political beliefs. The idea is to answer the questions and pass them on to other bloggers. Helena is a friend from Sweden, active in the social democrats, studying at the moment politcs and communications in London School of Economics. I would like to pass the questions on from me to the blogs of Aki and Zra. So here we go!

1. Your political ideology
I´m not a member of any party, but I would say I support social democracy with green elements and understanding of markets. Intentions in the next elections this blur this definition other way around, due to the fact that global warming is starting to become reality. So, a mixture, really. But more clearly a feminist and a federalist.

2. Political ideology you despise most?
Fundamental extremism in all its forms of appearance. Politics can´t be one a way street.

3. Materialist or idealist?
Would love to say idealist but nobody would believe me. I have to admit I love too much material things...

4. Absolute or relative ethics in politics?
This is a difficult one, but I tend to believe more in relative ethics, since I believe politics is so much about finding compromises between different interests for common good.However, I think there are certain absolute values in politics, such as value and equality of every human being.

5. Event that triggered your political awakening?
To be honest, I can´t remember! I remember voting in the Euroelections in 1999 for the first time without having a clue about anything. However, it had to happen quite soon after, since I remember soon after having been sure that communism is the right way forward... My awakening wasn´t very mature.

6. Political detour you have taken
As I said, my political awakening was a bit too much, I was confirmed that the world should be changed with extreme leftist ideas. Now I feel that the more I study and read, the less I know and less I have absolute opinions or answers. I guess my biggest political detour is actually at the moment the unability to take absolute stands. Good or bad?

7. Person that influenced you in politics?
My dad has been a very inspiring person and has always been there for me for a discussion and exchange of opinions. His humanism and his regard for weaker was the starting point for me. My flatmate in Switzerland Philip Gasser has been also an important person for me when it comes to politics. With him I learned a lot also about liberalism and learned to understand more about opposite points of views to me. In the EU-politics Alison Weston, ex-president of JEF-Europe has been an absolutely inspiring person. Her speeches used to give me cold shivers.

8. Book that influenced you the most in politics?
I think Lisbet Van Zoonen´s "Feminst Media Studies" in my first year at the university was something that really made me think of why it is so important to be a feminist. This is a bit weird to say, but also Johan Nordberg´s "In Defence of Global Capitalism" was something that made me think a lot, even if I don´t agree with his ultra capitalist ideas.

9. Greatest shortcomings in your political ideology?
Too much flexibility. I´m sort of taking raisins out of every ideology but can´t take a proper stand when comes to the political map. It´s been much easier to make a decision to be for Europe than for one color. Maybe I grow up when it comes to this one day...

10. Single most important political question
The global warming

Puisto- ja bussikäyttäytymistä berliniläisittäin

Berliinin julkinen liikenne on aivan mainiota! Viikonloppuisin junat, metrot ja muut kulkevat 24h ja viikollakin myöhän yöhön. Ja joka paikkaan pääsee. Sen ovat huomanneet ilmeisesti myös koululaisryhmät, joita näkee Berliinin katukuvassa joka kulmassa. Kummallista musta on kuitenkin se, että joka kerta bussilla matkustettaessa kyytiin nousee kahdenkymmenen hengen koululaisryhmä joka aivan järjestäen matkustaa kaksi pysäkinväliä. Miksi ihmeessä? Samassa ajassa kun kööri änkeytyy täyteen bussiin olisi jo kävellyt ajettavan matkan. Ei ihme että saksalaisista kasvaa tukevaa kansaa.

Käivin eilen Antin kanssa syömässä Suomen lähetystössä, jossa Antti on harjoittelussa. Hieno rakennus! Luonnollisesti lähetystö sijaitsee lähetystöalueella, joka on aika fiiniä kulmaa. Aluetta ympäröi suuri Tiergarten-puisto, joka on kooltaan suuri ja sellainen ihana keskieurooppalaisen puiston prototyyppi jalopuineen ja nurmikenttineen. Lounaan jälkeen päätinkin suunnata sinne lukemaan. Menin aivan lähetystöalueen viereen ja bongasin avaran nurmialueen, jossa näytti olevan paljon auringonpalvojia. Kävellessäni lähemmäs tuli jotenkin hassu tunne, että jotakin on vähän normalista poikkeavasti. Katselin tarkemmin ympärilleni ja ensimmäiseksi huomasin että joka ikinen puistossa loikoilija oli alasti ja seuraavaksi aivoni rekisteröivät että kyse oli yksinomaan miehistä. Jaahas, olisihan se pitänyt arvata, Berliinissä kun ollaan. Menin gradukirjani kanssa suosiolla vähän sivummalle.

Tänään on ensimmäinen sateinen ja viileä päivä ja vähän ankean näköistä. Lisäksi viime öisessä unessa olin Ruotsissa ydinreaktorin sulaessa ja sen jälkeen lomailemassa Bagdadissa. Ei kauhean virkistynyt olo.

E

Katuelämästä

Toinen berliiniläinen viikonloppu takana. Aurinko on edelleen paistanut ja tuntuu edelleen kesältä. Olen päässyt gradunkin kanssa alkuun, onneksi!

Viime viikonlopusta päällimäiseksi mieleen jäi monen muun kivan jutun ohella (jokiajelu, 3,50 euron hyvä brunssi, sunnuntainen puistohengailu) häivähdys kaupungin katuelämästä. Kaupungilla kulkiessa jotenkin tosi vahvaksi nousee fiilis Berliinin katutilan ihan aidosta kuulumisesta sen asukkaille. Asia tulee esille monella tavalla; tyhjille tonteille on rakennettu puutarhoja, talojen ikkunoista roikkuu lippuja iskulauseineen, kahvilat ja baarit levittäytyvät sisätiloista kaduille, joka paikassa tuntuu tapahtuvan jotakin.

Lauantaina saavuimme Antin kanssa kaupungilta mun luo ja huomattiin että kadulla oli paljon poliiseja. Mentiin katsomaan lähemmäksi, ja menossa oli uusnatsien vastainen mielenosoitus. DJ:t soitti ja ihmiset tanssi eteenpäin pitkin Frankfurteralleeta, joka on muuten ihan hävyttömän leveä, kiireinen ja pitkä katu. Ilmeisesti natsien vastustus on edelleen täällä iso juttu, vähän väliä näkee iskulauseita ja ilmoituksia mielenosoituksista uusnatseja ja fasisteja vastaan, muuallakin kuin meidän talon seinässä. Asian vakavuudesta kertoo se, että kulkuetta seurasi sen kokoon nähden aika suuri määrä poliisiautoja.

Illalla meillä oli dilemma. Huvitti mennä johonkin klubille mutta laiskotti eikä jaksettu aloittaa hyvän paikan metsästämistä. Lopulta päädyttiin menemään mun lähistöllä sijaitsevalle Boxhagener Platzille, jossa on paljon kivoja ravintoloita ja baareja. Sovittiin että mietitään siellä mitä tehdään. Lähestyessämme paikkaa alkoivat basson äänet voimistua. Päivän mielenosoitusporukka oli saapunut kolmen lava-auton voimin pitämään bileitä kadulle! Jokaisen auton lavalla oli oma DJ ja porukka tanssi viimeistä päivää pimenevässä illassa. Ja jotkut vieläpä niin hyvin ettei itse viitsinyt vieressä kuin vähän hytkytellä toista jalkaa. Mutta klubiongelma tuli ratkaistua kun bileet löytyivätkin kadulta!

-Elina

Ps. Olen käynyt ensimmäisen saksankielisen keskusteluni. Vastapuolena keskustelussa oli viereisessä huoneessa asuva Ole 3-vuotta, joka vaikutti erittäin närkästyneeltä löytäessään minut asumasta huoneestani Helgan sijasta. Kykenin kertomaan nimeni ja että Helga on nyt valitettavasti Portugalissa. Sen jälkeen sanavarastoni oli käytetty ja kuullun ymmärtämisen huippu ohitettu, mutta keskustelu se on sekin!

Onnea Zou-Bella

Rakas Zou-Bella, tiedän että syntymäpäiväsi olivat tasan kaksi viikkoa sitten ja että olen, kröhöm, hivenen myöhässä. MUTTA, puolustuksekseni sanottakoon, että muistin synttärit vain viikon myöhässä ja ostin Barcelonasta erityisen ruman kortin perinteitämme kunnioittaen. Tyttöjen kanssa tehty salapoliisityö uudesta osoitteestasi osoittautui kuitenkin tuloksettomaksi, siksi laitan kortin tänne ja onnittelen sinua suuren suuresti kaksivitosista!! Hihhei ja halaus! Puhutko vielä minulle?

Pus,
E

Kuvia Barcelonasta

Holà

This time I will write in english, because I´ve just come back from the wonderful city of Barcelona which also happens to be te homecity of my two lovely friends JM and Saray, and at least I always find it nice to read what people think of my town, so I thought of sharing this with them.

The first time I went to Barcelona was in March 2004. I was organising a seminar for JEF together with JM, it was the first seminar in the JEF-Europe level which we were together main responsibles. The seminar went very well and it was the beginning of lots of fun and great experiences with JM, later Saray and all the others around.

But at that time the city itself was a teaser in front of me; it looked so nice with all the restaurants, small streets, shops, beach, architecture... But there was no time for sightseeing, since we were busy to keep Israelians and Paletinians away from each others throat, Mediterranian co-operation was the topic of the seminar, you see. During the seminar we had one free afternoon, and together with Ingrid from Norway we tried to to see Parc Güell, the famous Gaudi Park. Unfortunately we got horribly lost, a pouring rain caught us and we had no other chance than to go go into a tavern and share bottle of white wine and gossip for 2 hours. Not even a glimpse of Gaudi was seen (if the first sign on the road doesn´t count).

So my holiday together with the perfect bunch, Anna, Kati and Sirpa last week has been something I´ve expected since my first time in Barca. (Not to menton holidays in general, since joining JEF) And it was perfect!!

We shared an apartment in Barceloneta, close to the beach and the centre. Everyday we could do what ever we felt like, go to the city, walk around, shop, go to the beach, eat ice cream, have nice wines, eat well,..And this time we managed to see the Parc Güell, Magic Fountains, and the two funny houses. My absolute favorite bits and pieces were 1) the waves 2) the food 3) the small streets in the gothic town.

I have to admit that we didn´t do as much sight seeing that would have been possible as we felt so laid back and we were more in the mood to enjoy the atmospere than to walk around with a map. But I only see that as a good thing, next time I´ll have on my list the Picasso museum, the huge church (can´t get the name in my head now), trip to Dali´s hometown, the surrounding hills...I have to say Barcelona is my new favorite city together with Ljubljana and Dublin!

Ja vielä suomeksi, kiitos ja niiaus mahtavalle matkaseuruelle. Oli aivan ihana loma, huippuseuraa, hyvää ruokaa, aurinkoa, shoppailua, shoppailua ja shoppailua, viiniä, narua ja jopa laulua (siitä ei sen enempää.) Toivottavasti kaikki ovat selvinneet ehjänä kotiin, ollaan pian taas yhteyksissä! Halaus.

Saksalaiset videovuokraamot boikottiin

Ensimmäinen aamu uudessa kodissa alkoi vähän ankeasti, Antti oli häijyn flunssan kourissa ja minä yhtä häijyn vatsapöpön. Yh. Iltapäivän puolella totesimme, että oli saatava jotain ruokaa ja haettava pari leffaa. Ulkona oli upea sää ja meitä ketutti, mutta minkäs teet. Kohta tosin ketutti vielä enemmän.

Katuni kulmassa on aivan mahtava leffavuokraamo, rivitolkulla hyllyjä, mutta parasta kaikista, valikoimasta löytyy Sinkkuelämää kaikki osat, Frendit sama homma sekä Desperate Houswives. Wahaa, päivä pelastettu. Kunnens tiskillä paikallinen günther ilmoittaa, että vuokraamiseen tarvitaan passi ja maistraatista saatu toditus berliiniläisestä osoitteesta. Scheisse.

Epätoivoissamme menimme kotiin ja selvitimme, että voisin rekisteröidä itseni ihan lähellä. Lähdin toiveikkaasti laillistamaan itseäni Antin jäädessä kotiin potemaan. Eksyttyäni pari kertaa jumalattomaan toimistokopleksiin (jossa ei kukaan puhunut englantia) löysin Bezirksamtin jossa odotteli muitakin. Haa. Tsekkasin lomakepinot, ja löysin sen mitä ajattelin etsiväni. Tietenkään lomaketta ei ollut englanniksi eikä virkailijoita näkynyt missään. Aikani pähkäiltyäni tajusin, ettei tästä mitään tulisi. Palasin kotiin ja kiukuttelin saksantaidottomuuttani. Sairaus- ja leffatuskissamme päätimme yrittää udestaan, Antti lähtisi tulkiksi.

Hyvä, heti paljastuikin että ensimmäinen täyttämäni lomake olikin tuloveroa koskeva ilmoitus. Antin opastuksella löytyi oikea lomake ja tunnin odottelun jälkeen pääsimme virkailijan luo. Ennen hyväksyviä leimoja piti vielä ilmoittaa vuokranantajan nimi. Pinnistelin muistiani ja ilmoitin nimen. Täti selasi konettaan ja ilmoitti ettei sellaista henkilö löydyä. Yää. Ei auttanut. Antille väitin kiven kovaan, että muistin nimen oikean ja daami ei varmaan ollut rekisteröitynyt. Kotona löysin lapun ja jouduin myötämään, että hups, muistinkin nimen väärin.

Byroo meni kiinni ja leffat jäi hyllyyn. Ensi viikolla kolmas kerta toden sanoo.

Huomenna lomalle tyttöjen kanssa Barcelonaan, joten täällä varmaankin hiljaista. Tsüchss!

Ylhäältä katsottuna:

1. Lauantain korttelijuhlat jatkuivat myös tyhjälle tontille tehtyyn kaupunkipuutarhaan. Kotitaloni seinässä vaaditaan lopettamaan pakolaisten maasta karkoitukset.

2. Korttelijuhlat meidän sisäpihalla

3. Talo kadulta kuvattuna. Taloa kunnostettaessa arkkitehdit olivat vaatineet myös julkisivun kunnostamista ja lakanoiden poistamista. Asukkaat olivat tehneet kompromissin, jonka myötä sisäpiha on moitteeton seiniltään mutta ulos jätettiin hieman vanhan vallatun talon perintöä.

Ai niin!

Kati meilasi ja kertoi, ettei blogini anna julkaista kommentteja ilman salasanaa. Olen nyt muuttanut asetuksia niin, että sen pitäisi olla mahdollista. Saattaa kestää hieman, että uudet asetukset päivittyvät, mutta toivottavasti kohta onnistuu! -E

Täydellinen viikonloppu

Sunnuntai-ilta ja takana täydellisyyttä lähentelevä Berliini-viikonloppu :) Summa summarum: ulkona syömistä, hauskoissa kahviloissa ja baareissa venymistä, lämpimiä elokuun öitä, lettuja aamiaiseksi, aurinkoa, älyttömän vinkeä leffakokemus ulkoilmateatterissa, brunssi ja kirppiksillä pyörimistä.

Erityisen maininnan ansaitsee myös uuden asuinpaikkani korttelijuhla, jossa mentiin lauantaina käymään, ennen kuin muuttaisin sunnuntaina. Tuttu "Kein Homezone für faschisten" -lippu toivotti meidät tervetulleeksi, nyt Anttikin oli matkassa. Päästyämme sisäpihalle oli edessä hauska näky, piha täynnä ihmisiä, dj soittamassa, kirppis ja talon ylimmistä kerroksista leijaili saippuakuplasade. Pihan baarista sai kakkua, kahvia ja drinkkejä ja baarin yhteydessä oli talon oma "leffateatteri" eli valkokangas jossa pyöri jonkun kuvaamaa pätkää talon elämästä. Emme tietenkään tunteeneet ketään mutta pyörittiin kahvikuppiemme kanssa ja ihasteltiin menoa. Talon vieressä oleva kaupunkipuutarha oli myös täynnä enemmän tai vähemmän hippiajasta muistuttavia ihmisiä lapsineen. Helga, jonka vihdoin löysimme esitteli meidät muutamille ihmisille ja kaikki vaikutti oikein kivoilta. Täytyy tosin myöntää, että small talkin sulavuudessa suomalaiset ja saksalaiset taitavat olla sukua toisilleen...

Toinen edottomasti mainitsemisen arvoinen kohta viikonlopussa oli Kreuzbergin ulkoilmaleffateatteri jonne Antti minut vei. Wau. Menossa oli kesän viimeinen näytösviikonloppu ja rainana "Good Luck and Goodbye" . Lämmin ilta, puissa pieniä lamppuja, lasi punaviiniä, valtava valkokangas ja ihmisiä siellä täällä aurinkotuoleissa vilttien alla katsomassa leffaa. Todella mainiota! Harmi, ettei kameralla voinut vangita illan fiilistä. Leffakin oli ihan hyvä, kertoi McCarthyn kommarivainoista jenkeissä 50-luvulla. Olisikohan Bushin terrorijahdissa saman menon piirteitä?

Vein tänään tavarat Friedrichshainiin, mutta öitsen vielä tänään lännessä ennenkuin aloitan kommuunielämän. Kunhan pääsen asettumaan lisään tänne myös kuvia!

Liebe Grüsse

Tästä tämä alkaa...

Viidettä päivää Berliinissä ja olen mielestäni jo kiitettävän pitkällä asettumisessani. Olen ostanut kuukausikortin kaupungin köröttelyvälineisiin, olen avannut saksalaisen kännykkäliittymän ja tsädäm, löytänyt asunnon!! Tähän väliin on mainittava, että olen erityisen ylpeä kännykkäliittymästä ja kuukausikortista, sillä Sveitsissä näiden toimenpiteiden hoitaminen osoittautui lähes ylivoimaiseksi. Kuukausikortin sain hankittua ensimmäisten 80 frangin sakkojen jälkeen ja sveitsiläistä puhelinliittymää en koskaan.

Asunnon löytäminen on oikeastaan syy jonka vuoksi ajattelin alkaa kirjoittamaan blogia. Kruununhakalaistyttö aikoo nimittäin asettua asumaan aitoon itä-berliiniläiseen kommuuniin Friedrichshainiin! Asunto oli ensimmäinen jota pääsin katsomaan. Olin etuajassa saapuessani kulmille ja ajattelin vähän kierrellä paikkoja. Ensivaikutelma oli makuuni vähän turhan itäinen. Katukuvaan kuului rähjäisiä taloja joiden seiniä peittivät katutasossa tagit ja töhryt, valtava ja kiireinen Frankfurterallee soitti taustaksi liikenteen melua. En myöskään nähnyt niitä kaipaamiani lautalattiaisia trendikahviloita jonne menisin läppärini kanssa ajattelemaan suuria ajatuksia ja siemailemaan lattea.

Ei tänne ajattelin kunnes avasin Mondon Berliini-oppaan joka kertoi alueen olevan a)'"bilepaikkana mainio" b) "paikka jonne muuttaa uutta ja kiinnostavaa porukkaa" (minäkö?!) c) "Kaduilla vaeltelee rennon tyylitietoisia opiskelijoita, joita kahvilat houkuttavat luentoja enemmän (tyylitietoisuudestani en menisi sanomaan mitään, mutta kahvi maistuu kyllä kiitos!).

Intoni tosin laski hitusen astuttuani ballerinoillani koiranjätöksiin tutkaillessani innokaasti paikallisen joogapaikan kursitarjontaa. Kello läheni asunnon näyttöaikaa ja toivoin ettei kenkärukkani menisi puhki hinkatesani sitä kiireellä asfalttiin. Kun vihdoin pääsin lapussani lukevaan osoitteeseen kiinnittyi huomioni ensimmäiseksi rakennuksen ikkunasta roikkuvaan lakanaan "Kein Homezone für faschisten". Porttikongi oli revittyjen ilmoitusten ja tagien peitossa kuten asiaan näytti kuuluvan. Tunsin olevani varsin kaukana Kruununhaasta.

Alaovi oli auki ja astuin sisäpihalle. Suureksi yllätyksekseni tagien ja revittyjen ilmoitusten takaa paljastui viihtyisä sisäpiha jota ympäröi kaksi remontoitua kivan näköistä kerrostaloa, toinen punatiilinen loft-talo ja toinen vaha kermanvärinen kivitalo. Taloa näyttämään ilmestyi Helga, kolmekymppinen berliiniläinen, joka oli lähdössä Portugaliin kolmeksi kuukadeksi ja halusi siksi vuokrata huoneensa. Helga näytti taloa ja vasta tuolla hetkellä minulle selvisi, että kyse oli kommuunista, "hausprojekt". Ilmeisesti aikanaan vallattuun taloon oli saatu EU-projektirahaa, jonka avulla talon asukkaat olivat kunnostaneet sen itselleen. Yhteisö käsitti kaksi kerrostaloa, joka jakaantuu noin kahdeksaan keittiöön. Jääkaapin sisältö on yhteistä ja jokainen ostaa tarpeen(sa) mukaan ruokaa, mielellään luomua. Huh. Ilmeisesti Lidlin kinkut joudun raijaamaan Antin luo Charlottenburgiin ja syömään siellä salaa. Huokailin silti ihastuksesta nähdessäni uuden keltaisen kylpyhuoneen sekä valtavan keittiön, jossa oli juuri sellainen lautalattia josta unelmoin, hillittömän paksua puuta oleva valtava keittönpöytä ja hieno teräksinen kaasuliesi. Helga näytti pihalla olevan baarin, jossa järjestetään polittiisia keskustelutilaisuuksia sekä muuta toimintaa. Viereiselle tyhjälle tontille talon asukkaat ovat pystyttäneet kaupunkipuutarhan jossa he viljelevät tomaatteja. Helga vakuutti, että jokainen voi elää omaa elämäänsä ja talon asukkaat vaikuttivatkin suht tavallisilta työssäkäyviltä kaupunkilaisilta kolmekymppisiltä. Kun vielä Helgan vuokrattava huone paljastui tilavaksi ja valoisaksi olin aivan myyty. Kyllä, yksi tällainen kiitos! Tilaisuutta nähdä erilaista elämää ei voi olla käyttämättä!

Tänne tulen siis kirjoittelemaan elämästä Berliinissä ja toivon että vähän erilainen asumismuotoni tuo ekstramakua tarinaan. Katsotaan kuinka käy!